Elämän Aika™ on kokonaisuus, joka auttaa omaisia surutyössään ja toimii muistotilaisuudessa läheisien ja ystävien kokoajana.
Elämän Aika™ -sisältää niin eheyttävän muistoprosessin kuin siitä koostettavan tuotteen, kirjallisen muistotarinan sekä siihen liittyvän Elämän Aika™ -esityksen muistotilaisuudessa. Muistotarina kootaan haastattelemalla lähteneen omaisia ja ystäviä.  Muistojen kokoaminen on omaisille surutyötä tukeva, eheyttävä prosessi. Muistoista kootaan Elämän Aika™ -muisto. Muistot saavat näin kirjallisen muodon ja ne esitetään muistojuhlassa. Elämän Aika™ -muistoon sisältyy aina  Elämän Eväät -osio. Se on kooste niistä mietteistä ja ajatuksista, joita lähtenyt halusi elämänsä aikana jakaa ohjenuorana muille. Tämä on erittäin arvostettu osuus koosteesta ja jää jälkipolville elämänohjeiksi.

Elämän Aika -kooste esitetään muistojuhlassa. Omaisen ei tarvitse huolehtia esiintymisestä tai puhumisesta. Elämän Aika™ toteuttaja toimii  muistojen välittäjänä ja tarinan kertojana. Tarvittaessa myös muistotilaisuuden kapelimestarina.

" Minulle äidin kuolema oli erittäin valtaisa kokemus, toivo parantumisesta oli mielessämme koko ajan, ihan loppuun saakka. Kun äidin kuolema kuitenkin vääjäämättä koitti, oli se vain hyväksyttävä. Olin kuullut Minnan järjestämistä muistotilaisuuksista ja Elämän Aika™ -tuotteesta, joten käännyin hänen puoleensa saadakseni käytännön helpotusta hautajaisjärjestelyihin. Halusin myös antaa äidilleni lahjan; muistoesityksen. Sukulaiset ja läheiset saivat myös kirjallisen koosteen äidin muistoista.

Päällimmäisenä mieleeni prosessista jäi kiitollisuus muistelemista kohtaan. Oli äärettömän parantavaa yhdessä isän ja lasten kanssa katsella kuvia äidistä ja yhteisistä tapahtumistamme, nauraa ja itkeä, tuoda kiitollisuus surutyöhön. Tätä muistelutyötä ei luultavasti olisi muutoin tehty kuoleman ja hautajaisten välissä, olisiko vieläkään.

Muisteluprosessissa mielenkiintoista oli myös se, että löysin äidistäni aivan uusia asioita. Minnan kysymysten kautta pääsin itsekin tarinoihin, joita en muistanut tai joiden loppua en tiennyt. Minna kyseli mm lapsuusmuistoja äidin siskolta ja nämä muistot olivat aivan uudenlaisia ja hauskoja, joista emme olleet tulleet puhuneeksi. Teoksessa oli otettu huomioon myös konkreettisisa asioita, läheiset ja sukulaiset saivat tämän myötä jopa äidin lempireseptin ohjeen. Muistotarina esitettiin niin, että siellä oli ilon pisaroita, naurukin oli mukana. Koin, että ulkopuolisen esittämänä äidin tarinaan tuli aivan oma lisänäkökulma, minäkin opin äidistäni uutta.

Minulle oli lisäksi tärkeää, että joku muu hoitaisi puolestani kaikki käytännön tilaisuuteen liittyvät järjestelyt. Näin minulla oli mahdollisuus tilaisuudessa keskittyä sukulaisiin ja ystäviin ja saatoin olla huolista vapaa.

Muistoteoksen ja muistoesityksen tekeminen muutti aikaisemman käsitykseni hautajaisista kipeänä surujuhlana. Nyt se olikin valoisa kiitollisuuden juhla.       Katja Huumo-Rautiainen